The relationship between international and national law: re-visiting concepts of dualism and monism

Abstract

The relationship between international and national law is increasingly being tested by jurisdictions and decisions of international courts. International courts have multiplied in the last two decades and have become permanent and active participants in the international arena. States and international organizations have considered the establishment and jurisdiction of such dispute settlement bodies vital for the enforcement of international law obligations of both states and individuals. States have undertaken an international obligation to comply with decisions of international courts. Particularly, in light of the enhanced role of international courts with respect to the enforcement of human rights and individual criminal responsibility, their jurisdiction and decisions have required major implementation at the national level. The authority of international courts calls for a theoretical understanding of the relations between international and national law. In only a short time, their authority has put into the spotlight fundamental principles of international law, such as human rights, criminal responsibility of individuals for international crimes, states’ responsibility, enforcement by international actors, and remedies. These areas of law are inter-dependent, both in substance and space. International human rights and individual criminal responsibility for serious crimes are matters of international law, undertaken and enforced at the international level, but to be realized at the national level. At both levels, every day practice illustrates the dire need of a theoretical understanding of the multilayered situation. Conventional application of established legal doctrines has often proved to be conflicting and unsatisfactory. Facing the dilemma, a grander strategy is needed. This thesis presents a study on this new phenomenon from a variety of perspectives. The six publications included study international legal norms that seek to activate domestic legal system, enforcement of international courts, and implementation at the national level (in particular in the Nordic countries). These studies are mainly in the area of international human rights, international humanitarian law, and international criminal law. The summary places the published text in a theoretical, historical and analytical context. The primary theoretical foundation of the relations between international and national law are the theories of dualism and monism. While set out in the nineteenth century, the theories have remained the main foundation for the kinship. The summary revisits and tests the components of these theories in light of the case studies. It concludes that the reliance of the theories is problematic, as their key foundations do not hold. This situation has real-world ramifications as actors with major interests at hand, primarily individuals, find themselves at times trapped, and left with a false promise of law.

Kansainvälisten tuomioistuinten toimivalta ja päätökset koettelevat yhä enenevässä määrin kansainvälisen ja kansallisen oikeuden rajoja. Kansainvälisten tuomioistuinten määrä on moninkertaistunut viime vuosikymmenten aikana, ja niistä on tullut yhä pysyvämpiä ja aktiivisempia toimijoita kansainvälisellä areenalla. Valtiot ja kansainväliset järjestöt ovat katsoneet, että tällaiset tuomioistuimet ovat elintärkeitä valtioiden ja yksilöiden kansainvälisoikeudellisten oikeuksien ja velvollisuuksien toteutumisen kannalta. Useimmat valtiot ovat myös antaneet suostumuksensa noudattaa tuomioistuinten päätöksiä. Etenkin ihmisoikeustuomioistuinten ja kansainvälisten rikostuomioistuinten päätösten toimeenpaneminen on usein vaatinut merkittäviä uudistuksia kansallisella tasolla. Kansainvälisten tuomioistuinten toimivallan ymmärtäminen vaatii kansallisen ja kansainvälisen oikeuden välisten suhteiden teorioimista. Tämä toimivalta on lyhyessä ajassa asettanut valokeilaan kansainvälisen oikeuden perustavanlaatuisia periaatteita ja kysymyksiä, kuten ihmisoikeudet, yksilön rikosvastuun kansainvälisistä rikoksista, valtiovastuun, kansainvälisten toimijoiden toimeenpanovallan ja oikeussuojakeinot. Nämä oikeudelliset kysymykset ovat toisiinsa liitoksissa niin substanssin puolesta kuin tilallisestikin. Ihmisoikeudet ja yksilön rikosvastuu kansainvälisistä rikoksista ovat kansainvälisoikeudellisia kysymyksiä, joista päätetään kansainvälisellä tasolla, mutta ne toimeenpannaan kansallisella tasolla. Päivittäiset käytännöt molemmilla tasoilla osoittavat tarpeen tämän monikerroksisen tilanteen teoreettiselle ymmärtämiselle. Olemassa olevien oikeudellisten doktriinien perinteinen soveltaminen on usein osoittautunut ristiriitaiseksi ja epätyydyttäväksi. Ongelmaan vastaaminen vaatii laajempaa strategiaa. Väitöskirjassa tarkastellaan tätä ilmiötä useasta näkökulmasta. Väitöskirjan ytimen muodostavissa kuudessa artikkelissa tutkitaan kansainvälisiä oikeussääntöjä, jotka pyrkivät toimimaan kansallisen oikeusjärjestelmän kautta, kansainvälisten tuomioistuinten toimeenpanovaltaa, ja niiden päätösten implementoimista kansallisella tasolla (etenkin Pohjoismaissa). Artikkelien tapaustutkimukset koskevat pääosin ihmisoikeuksia, humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä rikosoikeutta. Väitöskirjan johtopäätösluku asettaa näiden tutkimusten tulokset teoreettiseen, historialliseen ja analyyttiseen kontekstiin. Kansainvälisen ja kansallisen oikeuden suhteiden teoreettisen perustan muodostavat dualismi ja monismi. Vaikka ne on luotu 1800-luvulla, nämä teoriat ovat säilyttäneet asemansa oikeusteoriassa. Väitöskirjan johtopäätösluvussa tutkitaan ja testataan näiden teorioiden eri osia väitöskirjan tapaustutkimusten valossa. Väitöskirjassa tullaan siihen tulokseen, että näihin teorioihin tukeutuminen on ongelmallista, koska niiden perusta ei enää ole vakaa. Tällä on käytännön vaikutuksia, sillä toimijat, ennen kaikkea yksilöt, joiden intressit ovat vaakalaudalla, jäävät usein vangiksi oikeuden valheellisten lupausten väliin.